Royalwood's

Siiri on perheemme varsinainen ilopilleri ja luonnonlapsi. Siirille nimittäin aina 'sattuu ja tapahtuu'.

Siiri on maailman uteliain, rakastavaisin, hauskin, koomisin, rakkain, oppivaisin ja aktiivisin pikkukoira! Olenkin näistä syistä nimennyt Siirin 'koiraperheemme älyksi'.

​Siiri on luonteeltaan ikuinen kakara, ja toimii meidän perheemme ylimpänä hauskuuttajana; varsinaisena hovinarrina tai parhaimmillaan 'Ms. Beanina'!

Lystikkäämpää, hassumpaa ja valloittavampaa ja lisäksi omistajaansa kiintyneempää koiraa ei voi ollakaan! 
 

​

Siiri on aina myös saanut kehuja kauniista kasvoistaan ja päästään. Onpa Siiri kerran voittanut Cavalier-kesäpäivien 'Paras pää' -kilpailunkin vuonna 2010. Valitettavasti Siirin huonot polvitulokset (jotka eivät onneksi kuitenkaan vaadi oireettomana vielä ainakaan leikkaushoitoa, ja jotka eivät todellakaan haittaa Siiri-lennokkimme menoa missään suhteessa edelleenkään) estävät Siirin jalostuskäytön meidän moraalillamme.

 

Siiri on myös kovin kiintynyt ihmisäitiinsä ja tavallaan myös 'adoptoinut' Cindyn, joka muutti meille silloin, kun Nellillä oli vielä pennut kotona. Cindy-lellikin lähtö näyttelyihin, varsinkin koko viikonlopuksi, sapettaa Siiriä ja saa aikaan (liiankin) suuria tunteita! Siirin paras näyttelytulos on EH.



Siiri pysyy siis meidän rakkaana tätikoiranamme! Kaikkien tätikoirien ei tarvitsekaan lisääntyä, mutta Siiriä ei kastroidakaan ilman erityistä syytä, koska turkkia riittää jo nyt ihan vaikka toisille jakaa, ja haluamme mennä tältäkin osin ihan 'luomuna' niin pitkään kuin se on mahdollista.



Siiri keskittyykin varmaan jatkossakin vanhapiikatätinä Nellin ja mahdollisesti muidenkin tulevien Royalwood'sin pentujen koulutukseen. Siirihän on ihan mainio puhumaan 'koiraa' ja osaa kyllä laittaa tarvittaessa pennut ruotuun, ja taatusti opettaa pennut myös koirien tavoille. Siiri-tädin kirsulle ei hypitä! Nihhh!!! ;)

 

Siirin kasvatuksen tassunjälki näkyy jo ensimmäisessä Royalwood's-pentueessamme pentusten huomattavana kuuliaisuutena ja kunnioituksena 'tätikoiria' kohtaan!

Siirillä on myös ihan äärimmäisen tarkka nenä, joten olen ajatellut Siirin harrastukseksi mahdollisesti jatkossa metsä- tai verijälkeä, jota jo kokeilimmekin yhtenä kesänä verijäljen muodossa. Aiomme jatkaa näitä Siiri-tädin 'nenäharjoitteluja' ja pidämme yhteistä kivaa tämän rakkaan tarkkanenumme kanssa!